Suomalaisia pidetään monesti hiihtokansana, jolle latu on toinen moottoritie; mikä on siinä mielessä totta, että hiihtäen pääsee melko nopeasti etenemään kunhan tekniikka on vain kunnossa. Tätä toki harjoitellaan jonkin verran kouluissa. Hiihtoa pidetään melkeinpä Suomen kansallislajina ja tähän on yhtenä syynä vaikkapa se, kuinka tärkeässä osassa hiihto oli talvisodan aikana Suomen puolustuksessa. Moni ulkomaalainen tuleekin Suomeen talvisaikaan juuri siitä syystä, että pääsisi kokeilemaan hiihtoa: Suomesta löytyy takuulla oikeat välineet ja sellaisia ihmisiä, joiden avulla pääsee alkuun.
Hiihdon historia onkin Suomessa todella pitkä: moni ei ihan heti tulekaan ajatelleeksi, miten kauan Suomessa on hiihdetty ja yllätyksenä tulee, että jo ensimmäiset suomalaiset hiihtivät täällä jo kivikaudella. Todennäköisesti nämä ihmiset myös saapuivat tänne hiihtämällä. Noilta ajoilta on säilynyt vain vähän jälkiä, mutta kuitenkin sen verran, että suomalaisen hiihtohistorian voidaan sanoa olevan monituhatvuotinen perinne. Sittemmin suksilla on kuljettu kylästä kylään ja toimitettu vaikka postia. Talvella ne ovat olleet melkeinpä nopein tapa matkustaa, jos hevosta ei ole ollut saatavilla. Ja vaikka puu onkin nykyään vaihtunut lasikuituun, ovat sukset siitä huolimatta tuttu näky monen suomalaisen autotallissa, jossa ne odottavat seuraavia latuja.
Ei siis ole ihme, että suomalaisilla on hiihto enemmän tai vähemmän veressä. Talvet ovat vielä sen verran lumisia, että ihan etelässäkin pääsee vielä hiihtämään takuulla ainakin parin viikon ajan. Kouluissa pidetään edelleen hiihtolomaa, jonka moni opettaja sanoo olevan juuri tätä varten: vielä kerkiää nauttia lumisesta talvesta ennen kuin maaliskuu tuo mukanaan märän ja lämpenevän kevään. Hiihtolomat ovat myös ehdottomasti hiihtokeskuksien kiireisintä aikaa ja osa niistä tekee suurimman osan vuoden tilistä juuri tuolloin.
Hiihto on niin suosittu laji Suomessa, että maan hiihtoliitto on yksi Suomen näkyvimmistä lajiliitoista ja aktiivinen toimija kotimaisen liikunnan saralla; oli kyseessä sitten ammattihiihto tai ihan vain mukava harrastus. Hiihtoliitto tukee Suomessa lukuisia paikallisia seuroja, joista suomalaiset hiihtosankarit ovat ponnistaneet maailman maineeseen. Paikallisen toiminnan laatu on avainasemassa monella paikkakunnalla ja sitä on helppo pitää yllä, kunhan vain porukalla on sukset ja paikallisten joukosta löytyy edes muutama järjestöaktiivi, jotka tietävät, miten urheiluseuraa pidetään pystyssä.
Oli sitten aktiivinen hiihtäjä tai ei, suomalaisia kiinnostaa kuitenkin aina se, miten ammattihiihtäjä menestyy laduilla. Hiihtoa seurataan lähes samalla antaumuksella kuin jääkiekkoa, eikä mikään ihme, koska sieltä ne arvokisojen mitalit yleensä myös tuppaavat tulemaan. Suomi menestyy talviolympialaisissa poikkeuksetta paremmin kuin kesäolympialaisissa, ja talven kisoja seurataankin hieman aktiivisemmin Suomessa verrattuna muihin maihin. Kotimaassa hiihtokisoihin liittyy myös paljon yhteisöllisyyttä ja niitä seurataan yhtä lailla myös paikan päätä. Tällöin pääsee aivan toisenlaiseen tunnelmaan, kun ollaan ulkona ja syödään avotulella paistettua makkaraa.
Ulkoliikunta on hyvä harrastus aivan kenelle tahansa ja sen tarve on korostunut entisestään sitä mukaan, kun työelämässä istutaan yhä vain enemmän ja pidempään. Kunnat ylläpitävät kaikille avoimia latuja ja niiden varrelle on alkanut ilmestyä myös taukopaikkoja, joilla voi paistaa sitä makkaraa tai muuten vain istahtaa hetkeksi.
Kuten siis näkyy, hiihto on edelleen iso osa suomalaisuutta. Huolimatta siitä, että se ei enää ole se ensisijainen tapa päästä kotoa vaikkapa sukuloimaan, on se silti rakas harrastus, jolla moni pitää itsensä kunnossa ja virkeänä. Hiihtoa myös seurataan sen jännittävän luonteen takia ja siksi, että se on vain niin olennainen osa meitä suomalaisia.