Suomessa, ja Pohjolassa noin yleensä, on suksittu kauemmin kuin moni on osannutkaan kuvitella. Sukset ovat hyvin vanha keksintö ja yksi niistä harvoista, joita käytetään edelleen samalla tavalla kuin niiden alkuvaiheessa – se muuten ulottuu kivikaudelle saakka. Sukset olivat tuolloin melko lailla nopein mahdollinen tapa liikkua talvella. Hiihtäen myös metsästettiin, jolloin käytössä oli vain yksi pitkä suksisauva, joka toimi myös keihäänä.
Kun puhutaan tarpeeksi vanhoista suksista, käytetään yleensä termiä “muinaissukset”. tämä johtuu siitä, että muinaisina aikoina suksia on valmistettu puusta, joka säilyy todella huonosti. Monesti arkeologisissa kaivauksissa on huomattu vasta jälkeen päin, että hieman tavallista pidempi risun pätkä onkin todellisuudessa muinaissuksen jäänne. Muinaissuksia tunnetaan nykyään vain 300 kappaletta koko maailmassa. On syytä olettaa, että merkittävä määrä on jäänyt pimentoon inhimillisen erehdyksen vuoksi, kun suksia ei ole tunnistettu sukseksi.
Nykyaikaisia suksia on alettu valmistaa uudella ajalla eli 1550-luvulta lähtien. Tästä lähtien ei myöskään ole tapana puhua muinaissuksista. Uuden ajan kuluessa myös moni muu suksiin liitettävä asia alkoi vakiintua. Ensinnäkin suksisauvojen määrä vakiintui kahdeksi, koska tarkoituksena oli päästä eteenpäin tasaisellakin maalla eikä hätistää karhuja. Myös suksien pohjiin alettiin kiinnittää huomiota. Samaan aikaan Suomessa kukoisti tervateollisuus, joten voiteluaineesta tai sen tekijöistä ei ollut pulaa.
Sotien aikana suksilla oli ensiarvoinen rooli Suomen puolustustaisteluissa. Hiihtäen pääsi liikkumaan metsässä nopeammin ja ennen kaikkea hiljaisemmin kuin Neuvostoliiton pitkissä mekanisoiduissa kolonioissa. Tämä osoittautui erittäin edulliseksi suomalaisten suosimalle mottitaktiikalle. Sukset jalassa oli myös helpompi perääntyä, sillä liikkeelle lähtö kävi nopeammin ja hiihtäjä hävisi talviseen metsään sekunneissa.
Sotien jälkeen hiihtoa on arvostettu juurikin siksi, että se oli tärkeässä roolissa Neuvostoliiton torjunnassa. Hiihtoa opetetaan edelleen kouluissa ja vaikka perinteisiä puusuksia ei juurikaan näe enää missään muualla kuin museossa, on kaikilla suomalaisilla edes perustavanlaatuisia kokemuksia lasikuitusuksien kanssa hiihtämisestä.
